Lomailua hangossa ja uus banneri

Heip!

Me ollaan kotona taas, back to home!:)

Tuli kyl heti vähän ikävä takas hankoon, tääl on jotenki nii hirveen hiljasta. Pitää pitää kokoaika telkkarii ja keittiön radioo päällä, et ei tuntuis niin tyhjältä ja onhan tässä onneks Jade joka höpisee täällä jatkuvalla syötöllä :D Mut silti, on sellanen jotain-puuttuu-olo. Eilinen lätkämatsikin oli yksin katottuna ihan eriluokkaa, ku poikien seurassa, josta ei ääntä puuttunu. Must on ihana kattoo miesten kans lätkää, tulee sellanen kotoinen fiilis, ku kaikki on innoissaan huutamassa kannustushuutoja. Sillon, ku oltiin pieniä ja asuttiin vielä kaikki sisarukset kotona, ni isoveljillä oli aina kavereidensa kanssa meillä kunnon kisakatsomo. Must se oli ihanaa ku oli niin paljon porukkaa ja ääntä, vaikka sainki tapella aina huoneeseen pääsystä :D

Vaihdoin Bannerin vähän kesäsempään! Keräsin kuvia, joista tulee mieleen kaikkea josta pidän ja joista varmasti myös kirjoittelenkin välillä. Ihanat VS jutut ja yleensäkki kaikki tuoksut ja rasvat, kesä, aurinko, meri, biitsit, kuvaus, hopea, valkoinen, sisustus, kynttilät, tunnelma, hauskanpito, juhliminen, drinkit, vaaleenpunainen, yksinkertaisuus, kynnet, shortsit, rusketus ja litteän vatsan tavoittelu :D

No anyway, hangos oli kivaa! :) Me ollaa Jaden kans yleensä pari yötä veljellä ja muutama yö Jessellä. Jesse on välillä myöhään töissä, enkä suostu jäädä sinne sen kämppään pimeellä yksin, enkä myöskään Jadenkaa kans. Sen asunto on yhteydessä sellaseen vanhaan, hienoon, isoon (ja pelottavaan) taloon meren rannalla.  

Otin tän netistä, koska en saa yhdistettyy mun puhelimen kuvia nyt koneeseen. Ja se et löysin tän museoviraston sivuilta, on mun mielest jo tarpeeks karmivaa :D

Kesäsin siellä käy enemmänkin porukkaa kesäasunnoillaan yms, mut talvisin siellä on tosi hiljasta ja pelkään oikeestaan koko sitä taloa, pihaa ja kaikkia niitä ikkunoita. Varsinki sellasii käytäväikkunoita, jotka näkee suoraan Jessen etuovelta. Saisin ihan varmaa sydärin, jos näkisin siellä jonkun kävelevän tai jostain ikkunasta kattois joku, vaikka siel ei pitäis olla muita. Mulle riitti jo se, et yks ilta Jessen kans siinä pihalla ollessa, alko kuuluu muualta talosta ihme kaikuvaa piippausta. Se oliki sit vaan rikkinäinen paljohälytin, mut olin silti jo ihan paniikis. Ainii tai sit sillon kerran kesällä ollessa se, ku olin illalla käymäs pihalla ja vilkasin ajatuksissani edessä olevaa ikkunaa, ni siinä istukin mies (joka oli tullut juuri lomailee kesäasunnolleen) pöydän ääressä. Meinasin pyörtyä sillonki säikähdyksestä, ku luulin et siel ei oo muita. Jesse pitää mua vissii vähän kahjona, ku pelkään kaikkee. 

Kannatti kattoo pienenä kaikki maailman kauhuleffat. Mä kyl rakastan katella kauhuleffoja vieläkin. Ensin katon innoissaan jonkun seurassa niitä ja sit ku oon taas yksin leffan jälkeen, saatankin pelkää pariyötä piilotellen varpaita peitonalla. 

Jees, eilen tultiin siis kotiin, siivosin, syötiin ja mentiin Jaden kanssa ajoissa nukkumaan. Tänään ollaan vaan vietetty rauhallista kotipäivää ja leivon tässä parhaillaa meille vanilija-mantelipullia.  Se vaan, et oon just kolme tuntii odottanu sen kohoomista ja nyt se on vihdoinki suostunu tekee sen! En tajuu mitä muka tein väärin?! Naapurikin kävi jo ihmettelemässä ensimmäisen tunnin aikana sitä mun littanaa taikinaa ja ehdotteli hiivan puuttumista. Hei haloo, en kai mäkää nyt niin hölmö oo! :D No mut kuitenki, ehkä nyt ku se on vihdoin kohonnut, ni on varmaa paras mennä äkkii leipoo ne loppuun. Mun tuurilla ne saattaa muuten lössähtää vaikkapa takas littanaks.

SEE YA!

 ❤.lla Cami