36WeeksPregnant

Hello you! Lupasin eilen et kirjottelen tänää vähän vauvajuttuja mahapäivän kunniaksi, joten täältä pesee :D Mun lempiaihe, voisin kirjoitella vauvajuttuja joka päivä, mut oon halunnut säästää teitä ettette ihan täysin hermostuis muhun. Noni, aiheeseen. Tänään tää pikkuinen mahavuokralainen on asustellut mun mahassa jo 36 viikkoa ja aika alkaa käydä vähiin. Toi mun mahayksiö alkaa muuttumaan pikkuhiljaa sen verran ahtaaksi, et päätettiin antaa kätilön kanssa pojalle asumisaikaa enään 29.12 saakka. Sopimushan ois virallisesti päättynyt vasta 1.tammikuuta, mut ajateltiin et parempi saattaa suosiolla ulos, ennen kuin vauva alkaa itse protestoimaan ja yrittää vielä väkisin tulla. Pahimmassa tapauksessahan sillä vois jäädä vaikka hiha ovenväliin, ni päädyin meidän molempien hyvinvoinnin kannalta ottaa vastaan muuttoapuja, niin kuin Jadenkin kohdalla tehtiin.

Eli vakavasti jos puhutaan, niin keskiviikkona mulla oli aika synnytystapa-arviontiin, keskusteltiin lääkärin ja kätilön kanssa, ultrattiin, otettiin verikokeet ja katsottiin vauvan sydänkäyrät. Kaikki oli hyvin, vauva oli jo laskeutunut (Jade ei laskeutunut ollenkaan) ja "poika-arviokin" pysyi edelleen vahvasti poikana. Vauva oli samaa kokoluokkaa kun Jadekin näillä viikoilla (2370g) ja syntymäpainoksikin veikattiin samaa, eli vähän alle kolmea kiloa. Saisin kokeilla synnytystä ja jos se ei sattuisi onnistumaan, niin sektio tehtäisiin synnytyksen aikana, mut en mitenkään uskalla. Mulla on siis Jade leikattu, koska mun yks lantiomitta on ahdas. Päädyin valitsemaan mielummin suunnitellun sektion, joka tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta. Ihan älytöntä muuten ajatella, et tässä kuussa mä oon kahden lapsen äiti. Meillä on tänä vuonna vauva ja uudenvuodenaattona muiden paukutellessa raketteja, makoilen sairaalan sängyssä ja mun vieressä tuhisee pieni uusi perheenjäsen. Ehkä me kippistellään laseja uudenvuoden kunniaks ja katsellaan ilotulituksia. Eli käytännössähän mulla on varmaan limpparipullo jota kippistelen mun tissiä vasten ja sit me katellaan ikkunasta tai puhelimesta ilotulituksia ja otetaan meistä ekat uudenvuoden selfiet :D Ehkä paras uusivuosi ikinä ❤ Pitää muuten muistaa pyytää joku kaveri paukuttelee raketteja sairaalan pihaan ja varoitella sydänpotilaita, ettei säikähdä jos ulkona vähän posahtelee. Täytyyhän vauvan elämänsä ekat ilotulitukset nähdä.

Meidän 2016 vuosi alkaa tutustumalla toisiimme ja totuttaudutaan Jaden kanssa elämään "yhtäkkiä" vauvan tuoksuisessa arjessa. Ja kyllähän ne vauvat joskus varmaan haiseekin, mutta hei, kukapa ei joskus vähän haisisi. Ja tällä pienellähän sitä vasta totuttautumista onkin. Sehän se tulee aivan uuteen maailmaan, kaikki on uutta ja meillä on etu saada olla mukana ja seurata vauvan uusia taitoja ja ahaa-elämyksiä. Voi pojat. Aika siistiä, ettenkö sanois❤

 

 

 

Ihanaa viikonloppua!

❤.lla cami